Uusi blogi uudet uutiset

No niin, harjoitellaampa tätä uuden blogin kirjoittamista. Vähä sellainen outo tuntuu olevan, että saap nähä vaihanko vieläki eri sivustoon. Mutta tänne nyt kuitenki sen verran uutisia, että Iita on nyt astutettu Jopella perjantaina 28.9.12. Reissuun lähdettiin kiireellä torstaina heti töitten jälkeen, minä kun en vapaata saanu kuin perjantain.. Progesteroni testejä otettiin eka maanantaina 24.9 ja tiistaina kun saatiin vastaus, niin tulos oli maanantailta 3. Hoitaja Otuksesta suositteli lähtemään reissuun mielellään jo sille tiistai illalle, mutta että viimeistään keskiviikkona. Noh työnantaja ei antanu lomaa, niin tehtiinpä silleen että luotettiin koirien käyttäytymiseen. Iita kävi Nabun luona joka ilta sunnuntaista lähtien ja Iitan mielipide oli kyllä hyvinki selvä, että ei kiitos mitää seksi leikkejä. No otettiin keskiviikkona uusi proge testi ja sille iltaa Iita suunnisti Eevan kans Activelle agility treeneihin. Sielläki Iita oli pojille “hymyillyt” hyvinkin selvään sävyyn, että peräpäähän ei sitte oo asiaa. Torstaina saatiin sitte puolilta päivin keskiviikon proge ja silloin se oli ollut jo 11 ja risat, joteska kävi jo mielessä että lähteäkkö enää ollenkaa, ku ne suositus arvot on 5-10 jolloin astutus todennäköisimmin onnistuu. Noh päätettiin sitte kuitenki lähteä käymään, ku Iita ei kerta vielä missää vaiheessa ollu suosiolliselta vaikuttanu ja päiviä oli tooosi tarkkaan seurattu. Juoksu vuorokausia oli torstaina ensimmäisestä havaitusta veritipasta 13, joten sen perusteella sitte arveltiin että kaikki voip olla vielä mahollista.

Saavuttiin sulhon luo Joutsaan torstai iltana kello 22.30 ja vettä sato ku aisaa.. pimeääki oli että taskulampun varassa lähettiin nuorukaisten kans käymään pikku lenkki. Ensin Iita oli hyvinki kärttyisä, mutta Joppe, pieni iloinen herrasmies osasi niin hienovaraisesti ja nätisti houkutella ja keimailla eikä ollu ollenkaa liian tyrkky vaan kuiskaili leikitti ja houkutteli. No elähä mittää Iita lämpeni ihan leikkimään, jotes ajateltiin että nooh eihän tämä taia pahakaa tilanne olla. Kuiteski leikkiä pitemmälle Iita ei tuolloin vielä päästäny. Lähettiin majapaikkaan yöksi ja päätettiin tulla aamulla uudelleen. Siinä 10 korvilla tavattiin taas ja nyt uskalsin Iitanki päästää irti kun oli valoisaa. Jounin kans käytiin reipas tunnin reissu niitten kans hissukseen lenkillä. Leikkiä oli paljon ja keimailua, mutta edelleen ei antanu hypätä, itse olis kyllä Iita mielellään tässä vaiheessa astunu (; Lähettiin sitte käymään välissä syömässä ja annettiin koirille lepo hetki. Kahen maissa tultiin takasi ja lähinki sitte yksistään käymään koirien kans pikku reissun että olis mahollisimman vähän häiriö tekijöitä. Ja elähän mittää tällä reissulla Iita anto jo hypätä, mutta “osuma” sai vingahtamaan ja homma ei ihan menny perille saakka ja tämä satsi meni sitte ohi. Noh tämä varmisti sen että no ei se ihan mahdotonta näköjääs ole, että homma sujuis ihan niinku elokuvissa. Vietiin Joppe levähtämään ja vähän syömään lisä energiaa, Iita laitettiin autoon ja lähettiin taas pariksi tunniksi pois paikalta, kierreltiin Joutsaa ja taas sitte takasi viiden aikoihin Sinin perheen tilalle. Ensin katseltiin lintuja ja ihastuin viiriäisiin aivan hirmuisesti. Sini pakkasi mulle viisi kanaa ja kukon mukaan ja sitte lähdin käymään vielä Jopen ja Iitan kans pikku reissun. Tällä kertaa jätin myös puhelimen häiritsemästä pois. Ja kun päästiin samaan paikkaan missä edellinenki kerta oli viittä vaille onnistua, niin Joppe hyppäsi jälleen, tässä vaiheessa sitte otin ja pidin Iita ja sinnehän se upposi ja eihän se sitte sanonu enää yhtää mitää. Hauskasti vaan Iita kiinni tarttumisen aikaan örisi supistusten tahtiin ((; Moista en oo vielä kuullu, ennemminki valitusta tai ininää. Noh loppu ajan oli kuiteski ihan hiljaa eikä yhtää rimpuillu. Joppe oli kyllä niiiin hieno mies, että eihän tuo ihme jos “jääprinsessan” sydän suli (:
Noh kotiin lähdettiin siltä seisomalta, otettiin Joppe kyytiin ja luovutettiin Annalle Leivonmäen Teboililla. Joppe rekkamies oli nukkunut kotimatkan tyytyväisenä päätä nostamatta ja saman teki Iita Ouluun asti. Pää nousi vasta viimeisessä risteyksessä ennen kotia. Ja kyllähän se oli iloinen ku pääsit Petra äipän hoteisiin illalla klo 23. Että sellainen pika reissu. Pariskunta oli kyllä niin yhteensopiva, ettei tosikaa. Luonteet passasi toisiin kyllä niin mainiosti, että toivon kyllä hirmuisesti että tuosta jotain tulee. Jos nuo ominaisuudet yhdistyis sopivassa suhteessa, niin olishan siinä varsinaisia harrastajan unelmia tiedossa. Näyttely tähtiä en näistäkään odota, näistä ei oletettavasti tule mitenkään erityisen isoja, vaan sitä näppärää keskikokoa.
Kiitokset Rokan Annalle Joppe lainasta, Sinille viiruista ja ennen kaikkea kun saatiin Joppe sinne lähemmäs ja käydä häiriköimässa parina päivänä. Iso kiitos myös Petralle Iitan lainasta.
Nyt sitte sellainen nelisen viikkoa maltetaan odotella ja sitte käydään ultrassa tarkistamassa mikäs mahdollisesti oli reissun tulos.

 

Loppuun pitää vielä onnitella kaikkia reippaita kasvattejani aivan mahtavista kesän ja alku syksyn tuloksista. Ihailtavaa aktiivisuutta on monessa lajissa taas ollut ja hienoja tuloksia saavutettu. Onnea vielä uudelle valiolle, Kitsistä leivottiin agility valio ihan vähän aikaa sitte, onnea vielä hirmuisesti Virpille ja Kitsille. Toisen valion kellon on avannu Timo ja Köpi PK haussa, ensimmäinen hieno ykkös tulos pari viikkoa sitte samalle viikonlopulle ku Kitsin AVA. Vegalle hieno HK2 tulos tälle syssyä ja saman Sylville pelastus jäljeltä hieno hyväksytty tulos. Ja lukuisia muita tuloksia, mitä en nyt pysty kaikkia muistamaan. Jokatapauksessa kaikille tasapuolisesti hirmuisesti onnea ylpeältä kasvattajalta.
Niih ja Baluki on jo saavuttanu huiman 9kk iän, iso poika jo, tarkkaa mittaa en oo ottanu muutta päälle 70cm on korkea ja painoaki sen verran että ei sitä enää syliin nosteta (; Täytynee Otuksen puntarilla pyörähtää joku päivä. Balun kans käytiin mielenkiinnosta kattomassa suojelu treenejä, mutta ei me vielä lajiin sytytty. Mielenkiintoista sitä oli seurata, mutta ei Balulla ainakaa vielä lajiin suurempaa kiinnostusta ollu. Katteli kyllä kiinnostuneena touhua, mutta selvästikkää ei ymmärtäny miksi koirat haukku ihmiselle siinä (; Hölmistynyt pikku susi, jännitti se kova haukkuminen kovasti, mutta ihmeen reipas se kuiteski oli siihen nähden mitä odotin. En muuten ikinä oo kyseisen lajin treenejä käyny kattoon, mutta ko parikin aussie kasvattia sitä harrastaa, niin täytyyhän kasvattajan olla tietoinen millaisesta lajista on kyse ja ennen kaikkea ymmärtää lajia, kun tästä lajista sitä monenlaista versiota löytyy. Joka tapauksessa nämä treenit oli koiraystävällisiä ja selkeästi osaavien ihmisten hanskoissa.

Siinäpä sitä nyt tärkeintä. Sen verran vihjaistakoon, että mahdollisesti tässä Tinnillekki laitellaan pennut alulle, mikäli uroksen simmut on edelleen terveet. Tästä sitte lisää ensi viikolla, kunhan asia varmistuu.